Cold feet much? – Vedenpitävät sukat sateisella vaelluksella

Aiemmassa blogikirjoituksessa käsiteltiin tunteita herättävää kysymystä kenkien valinnasta vaellukselle. Siinä pohdittiin perinteisten, tukevien vaelluskenkien ja kevyiden maastojuoksukenkien hyviä ja huonoja puolia vaelluksella. Aiheesta heräsi hyvää keskustelua ja mielipiteitä sekä kysymyksiä saa edelleen laittaa meille, vastaamme mielellämme. Tässä kirjoituksessa käsitellään kuitenkin hieman spesifimpää kysymystä.

“Haluan ehdottomasti valita kevyet maastojuoksukengät, mutta sää on vaelluksella nollan molemmin puolin ja joka päivä sataa. Miten saan jalkani pysymään lämpimänä (ehkä jopa kuivana?)?”

Moni toteaa melko herkästi, että ei onnistu, parempi hankkia kunnon vaelluskengät. Heidänkin näkemyksessään on pointtinsa. Maastojuoksukengät eivät välttämättä ole parhaimmillaan pidemmällä syysvaelluksella, missä on jatkuvasti märkää ja hetkittäin kylmääkin. Tekemätön paikka se ei kuitenkaan ole.

Haasteena kevyiden ja ei-vedenpitävien kenkien käytössä kylmillä ja märillä keleillä on – yllätys yllätys – kylmyys ja kosteus. Jos jalat kastuvat, niin ne palelevat ja kun ne palelevat, niin silloin saattaa ruveta harmittamaan.

Jalkojen lämpimänä pitämiseen märissä kengissä on erilaisia kikkoja, lähtien jalkojen tunkemisesta muovipussiin ja päättyen erilaisiin lämmittimiin. Joissain ääritapauksissa osa kikoista saattaa toimiakin, mutta en välttämättä suunnittelisi vaellusta sen varaan, että pidän koko reissun ajan jalat muovipusseissa. Enkä toisaalta ostaisi kymmeniä heater-pusseja, joita pitäisin jatkuvasti jaloissa.

Halusin kokeilla, olisivatko vedenpitävät sukat realistinen vaihtoehto ratkaisuksi pulmaan.

Vedenpitävät sukat käytännössä

Vedenpitävät sukat koostuvat kolmesta kerroksesta: kosteutta ulospäin siirtävästä sisävuoresta, suojaa ja tukea tuovasta ulkovuoresta sekä niiden välissä olevasta vedenpitävästä kalvosta.

Olin hieman skeptinen sukkien toiminnasta, joten halusin testata niitä ennen kuin lähdin varsinaiselle vaellukselle. Aloitin pistämällä ne jalkaan ja kaatamalla niiden päälle vähän vettä. Kun mitään ei tuntunut tapahtuvat, lisäsin panoksia. Laitoin kevyet juoksukengät (ei vedenpitävät) sukkien päälle ja lähdin nilkkoja myöten järveen seisomaan. Kun tuntui siltä että riittävän moni naapureista piti minua hulluna ja jalat tuntuivat viileiltä, kävelin takaisin rantaan. Varmuuden vuoksi kävelin vielä puolisen tuntia märässä heinikossa ennen kuin palasin sisälle tarkistamaan jalkojen tilanteen. Vaikka jalat tuntuivat viileiltä kylmässä vedessä seistessä, olivat ne rutikuivat.

Alustavasta testauksesta rohkaistuneena päätin lähteä vaellukselle kyseisillä sukilla. Sen verran myönnytystä tein, että 9 tunnin automatkan aikana käytin tavallisia sukkia. Todennäköisesti vedenpitävä kalvo kuitenkaan ei hengitä aivan yhtä hyvin kuin ohut liner-sukka.
Unohdin sukkien olemassaolon heti ensimmäisten kilometrien aikana. Vaikka ne jalkaan pistäessä tuntuivat hieman tönköiltä, olivat ne kävellessä erittäin mukavat ja unohtuivat nopeasti. Ensimmäiselle tauolle päästessäni otin ne jalasta ajatellen, että ne lienevät jo aivan hiessä sisältä. Ne olivat kuitenkin aivan kuivat. Sama ilmiö toistui joka tauolla, sukat eivät tuntuneet hiostavan sen enempää kuin tavallinenkaan sukka. Tosin lämpötila oli nollan tuntumassa ja sade kasteli kengät ja sukat (ulkopuolelta) koko ajan. Ehkä siinä “lämmössä” hikoilu ei ollut kovin runsasta.

Iltaisin laavulla ripustin aina sukat nurinpäin tuulettumaan, mutta se taisi johtua enemmän tavasta kuin todellisesta tarpeesta. Minään päivänä ne eivät olleet mainittavasti kostuneet.

Ajatuksia

Sukat toimivat vaelluksella paremmin kuin uskalsin toivoa. Ne hengittivät riittävästi, jotta kosteus pääsi pois sukkien sisältä, mutta toisaalta kalvo oli riittävän toimiva myös pitämään ylimääräisen veden ulkopuolella. Ne olivat myös mukavammat kuin olisin aluksi uskonut.

Ainoaksi hankaluudeksi muodostui iltaisin laavulta poistuminen polttopuita hakemaan tms. Jalassa oli yötä vasten jo kuivat villasukat ja kengät oli päivän kävelystä märät. Vaihtoehdoksi jäi joko riisua lämpimät sukat jalasta ja tunkea jalat kylmiin kenkiin tai olla reipas ja kävellä pieni matka paljain jaloin. Tämän vakavan ongelman onnistuin onneksi ratkaisemaan kolmantena iltana. Mukavuudenhaluisena ihmisenä keksin vetää vedenpitävät sukat villasukkien päälle, niin märät kengät ei päässyt enää kastelemaan villasukkia.

Vaikka sukat toimivatkin tällä vaelluksella hyvin, en vielä tämän kokemuksen voimin julistaisi niitä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Tälläinen kylmä ja märkä sää lienee niiden paras käyttöalue, sen ulkopuolella ne eivät välttämättä pääse etuuksiinsa. Ne eivät myöskään ole aivan halvimmasta päästä; minun käyttämieni sukkien hinnalla olisi ostanut varmaan viisi kappaletta kymmenen sukkaparin paketteja.

Mitä sinä olet mieltä: lähtisitkö kokeilemaan vedenpitäviä sukkia, jos niillä saisi pidennettyä kevyiden maastojuoksukenkien käyttöaikaa pitkälle loppusyksyyn? Kerro meille mielipiteesi!

Jätä kommentti

Mitä mieltä olet?