Cold feet much? – Vedenpitävät sukat sateisella vaelluksella

Aiemmassa blogikirjoituksessa käsiteltiin tunteita herättävää kysymystä kenkien valinnasta vaellukselle. Siinä pohdittiin perinteisten, tukevien vaelluskenkien ja kevyiden maastojuoksukenkien hyviä ja huonoja puolia vaelluksella. Aiheesta heräsi hyvää keskustelua ja mielipiteitä sekä kysymyksiä saa edelleen laittaa meille, vastaamme mielellämme. Tässä kirjoituksessa käsitellään kuitenkin hieman spesifimpää kysymystä.

“Haluan ehdottomasti valita kevyet maastojuoksukengät, mutta sää on vaelluksella nollan molemmin puolin ja joka päivä sataa. Miten saan jalkani pysymään lämpimänä (ehkä jopa kuivana?)?”

Moni toteaa melko herkästi, että ei onnistu, parempi hankkia kunnon vaelluskengät. Heidänkin näkemyksessään on pointtinsa. Maastojuoksukengät eivät välttämättä ole parhaimmillaan pidemmällä syysvaelluksella, missä on jatkuvasti märkää ja hetkittäin kylmääkin. Tekemätön paikka se ei kuitenkaan ole.

Haasteena kevyiden ja ei-vedenpitävien kenkien käytössä kylmillä ja märillä keleillä on – yllätys yllätys – kylmyys ja kosteus. Jos jalat kastuvat, niin ne palelevat ja kun ne palelevat, niin silloin saattaa ruveta harmittamaan.

Jalkojen lämpimänä pitämiseen märissä kengissä on erilaisia kikkoja, lähtien jalkojen tunkemisesta muovipussiin ja päättyen erilaisiin lämmittimiin. Joissain ääritapauksissa osa kikoista saattaa toimiakin, mutta en välttämättä suunnittelisi vaellusta sen varaan, että pidän koko reissun ajan jalat muovipusseissa. Enkä toisaalta ostaisi kymmeniä heater-pusseja, joita pitäisin jatkuvasti jaloissa.

Halusin kokeilla, olisivatko vedenpitävät sukat realistinen vaihtoehto ratkaisuksi pulmaan.

Vedenpitävät sukat käytännössä

Vedenpitävät sukat koostuvat kolmesta kerroksesta: kosteutta ulospäin siirtävästä sisävuoresta, suojaa ja tukea tuovasta ulkovuoresta sekä niiden välissä olevasta vedenpitävästä kalvosta.

Olin hieman skeptinen sukkien toiminnasta, joten halusin testata niitä ennen kuin lähdin varsinaiselle vaellukselle. Aloitin pistämällä ne jalkaan ja kaatamalla niiden päälle vähän vettä. Kun mitään ei tuntunut tapahtuvat, lisäsin panoksia. Laitoin kevyet juoksukengät (ei vedenpitävät) sukkien päälle ja lähdin nilkkoja myöten järveen seisomaan. Kun tuntui siltä että riittävän moni naapureista piti minua hulluna ja jalat tuntuivat viileiltä, kävelin takaisin rantaan. Varmuuden vuoksi kävelin vielä puolisen tuntia märässä heinikossa ennen kuin palasin sisälle tarkistamaan jalkojen tilanteen. Vaikka jalat tuntuivat viileiltä kylmässä vedessä seistessä, olivat ne rutikuivat.

Alustavasta testauksesta rohkaistuneena päätin lähteä vaellukselle kyseisillä sukilla. Sen verran myönnytystä tein, että 9 tunnin automatkan aikana käytin tavallisia sukkia. Todennäköisesti vedenpitävä kalvo kuitenkaan ei hengitä aivan yhtä hyvin kuin ohut liner-sukka.
Unohdin sukkien olemassaolon heti ensimmäisten kilometrien aikana. Vaikka ne jalkaan pistäessä tuntuivat hieman tönköiltä, olivat ne kävellessä erittäin mukavat ja unohtuivat nopeasti. Ensimmäiselle tauolle päästessäni otin ne jalasta ajatellen, että ne lienevät jo aivan hiessä sisältä. Ne olivat kuitenkin aivan kuivat. Sama ilmiö toistui joka tauolla, sukat eivät tuntuneet hiostavan sen enempää kuin tavallinenkaan sukka. Tosin lämpötila oli nollan tuntumassa ja sade kasteli kengät ja sukat (ulkopuolelta) koko ajan. Ehkä siinä “lämmössä” hikoilu ei ollut kovin runsasta.

Iltaisin laavulla ripustin aina sukat nurinpäin tuulettumaan, mutta se taisi johtua enemmän tavasta kuin todellisesta tarpeesta. Minään päivänä ne eivät olleet mainittavasti kostuneet.

Ajatuksia

Sukat toimivat vaelluksella paremmin kuin uskalsin toivoa. Ne hengittivät riittävästi, jotta kosteus pääsi pois sukkien sisältä, mutta toisaalta kalvo oli riittävän toimiva myös pitämään ylimääräisen veden ulkopuolella. Ne olivat myös mukavammat kuin olisin aluksi uskonut.

Ainoaksi hankaluudeksi muodostui iltaisin laavulta poistuminen polttopuita hakemaan tms. Jalassa oli yötä vasten jo kuivat villasukat ja kengät oli päivän kävelystä märät. Vaihtoehdoksi jäi joko riisua lämpimät sukat jalasta ja tunkea jalat kylmiin kenkiin tai olla reipas ja kävellä pieni matka paljain jaloin. Tämän vakavan ongelman onnistuin onneksi ratkaisemaan kolmantena iltana. Mukavuudenhaluisena ihmisenä keksin vetää vedenpitävät sukat villasukkien päälle, niin märät kengät ei päässyt enää kastelemaan villasukkia.

Vaikka sukat toimivatkin tällä vaelluksella hyvin, en vielä tämän kokemuksen voimin julistaisi niitä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Tälläinen kylmä ja märkä sää lienee niiden paras käyttöalue, sen ulkopuolella ne eivät välttämättä pääse etuuksiinsa. Ne eivät myöskään ole aivan halvimmasta päästä; minun käyttämieni sukkien hinnalla olisi ostanut varmaan viisi kappaletta kymmenen sukkaparin paketteja.

Mitä sinä olet mieltä: lähtisitkö kokeilemaan vedenpitäviä sukkia, jos niillä saisi pidennettyä kevyiden maastojuoksukenkien käyttöaikaa pitkälle loppusyksyyn? Kerro meille mielipiteesi!

Paljonko ruokaa mukaan pitkälle vaellukselle?

Ajattelin avata hieman retkiruoan suunnittelua erityisesti energiankulutuksen näkökulmasta. Kun lähdetään pidemmälle vaellukselle, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että koko päivän käveleminen rinkka selässä kuluttaa paljon energiaa.

Jos energiaa saa retkiruoasta liikaa, ei se ole sinänsä vakavaa, mutta silloin päätyy kantamaan aivan liikaa painoa mukana. Kun taas energiaa saa liian vähän, alkaa liikkuminen muuttua raskaaksi ja riskit kasvaa. Jos matka kestää vain yhden päivän, niin kotiin tullessa on korkeintaan kova nälkä ja vielä kovempi kiukku. Kun matka kuitenkin jatkuu useita päiviä, alkaa turvallisuuskin jo kärsiä (vaelluskavereista puhumattakaan). Liian pienelle energiansaannilla eivät jalat jaksa kävellä, eivätkä aivotkaan enää pelaa. Syntyy huonoja ratkaisuja ja pahimmillaan eksyminen ja vakava hätätilanne. Sitä välttääkseen kannattaa etukäteen olla selvillä siitä, miten paljon energiaa sitä suurin piirtein vaelluksella kuluttaa.

Ihmisen energiankulutus voidaan jakaa perusaineenvaihduntaan ja fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaan kulutukseen. Lisäksi nautitun ruoan lämpövaikutus kuluttaa hieman energiaa, mutta siinä on kyse melko pienehköistä luvuista, joten se jätetään usein pois laskukaavoista. Perusaineenvaihdunnan kulutus on se energiamäärä, joka kuluu hengissä pysymiseen. Eli jos makaan koko päivän sängyssä, niin paljonko hengittäminen, verenkierto ym. kuluttaa energiaa. Fyysinen aktiivisuus taas luonnollisesti riippuu pitkälti siitä, miten aktiivinen ihminen päivän aikana on. Jos aktiivisuus rajoittuu vain toimistossa istumiseen, ei kokonaiskulutus siitä paljonkaan kasva, mutta koko päivän vaellus painavan rinkan kanssa saattaa nostaa kulutuksen jo useampaan tuhanteen kaloriin.

Nuotio, retkikeitin vai molemmat?

Perusaineenvaihdunnan tarkka laskeminen on työlästä, mutta sitä voidaan  hyvin arvioida yksinkertaisilla kaavoilla, kuten esim tällä: Miehet, 879 + 10,2 x paino, Naiset =795 + 7,18 x paino. Energian yksikkönä kaavassa on kilokalorit, jos tulos halutaan muuttaa kilojouleiksi, niin se pitää kertoa 4,18:lla.Tässä kaavassa ei oteta huomioon kehon koostumusta, mikä vaikuttaa jonkin verran tulokseen. Lihasmassa kuluttaa energiaa ja rasvakudos ei juurikaan, jolloin kahden samanpainoisen, mutta lihaksikkuudeltaan eroavan henkilön kulutukset poikkeavat selkeästi toisistaan. Erot ovat kuitenkin sen verran pieniä, että tässä yhteydessä niistä ei tarvitse välittää. Esimerkiksi minun painollani kaava näyttäisi tältä: 879 + 10,2 x 88 = 1776,6 kcal/vrk.

Seuraavaksi arvioidaan aktiivisuuskerroin alla olevasta taulukosta ja kerrotaan perusaineenvaihdunta sillä:

1,2 Erittäin matala
1,3-1,4 Matala
1,5-1,6 Melko matala
1,7-1,8 Keskimääräinen
1,9-2 Melko korkea
2,1-2,2 Korkea
2,3-2,4 Erittäin korkea

Rinkan kanssa vaeltaminen on melko raskasta ja nostaa kulutuksen helposti vähintään 1,7-1,8 tasolle. Painavan rinkan kanssa kulutus nousee helposti korkean ja jopa erittäin korkean puolelle. Se saattaa vaativissa olosuhteissa mennä niistäkin reilusti yli ja silloin tuleekin arvioida kulutusta paljon tarkemmilla menetelmillä. Parin viikon vaellukselle tämä menetelmä on kuitenkin täysin riittävä! Oletetaan nyt, että päivittäiset kävelymatkat eivät ole pitkiä ja rinkka ei ole kovin painava. Silloin voidaan arvioida aktiivisuuskertoimeksi esimerkiksi 1,8.

Kerrotaan 1776 kcal 1,8:lla ja saadaan tulokseksi 3196kcal:a vuorokaudessa. Nyt kun sinulla on arvio päivittäisestä kulutuksesta, niin sen perusteella voit suunnitella tarvitsemasi ruokamäärän koko retkelle. Toki retkiruoan suunnittelemisessa on paljon muitakin mietittäviä asioita, kuin pelkkä energiamäärä. On mietittävä vähintään painoa ja säilyvyyttä, mutta nekään eivät yksinään riitä. Lisäksi kaikkein kevyin, yksinkertaisin ja parhaiten säilyvä on todennäköisesti lisää vain vesi -periaatteella toimiva retkiruoka, joka on myös melko kallista. Näitä ja muita aiheeseen liittyviä asioita pohditaan tulevissa retkiruokaan liittyvissä blogipostauksissa.

Jouluisia ulkoiluhetkiä
-Lauri

Marraskuinen Meiko

Loppuvuoden kiireet painavat päälle ja pikkujoulukausi on kovassa vauhdissa. Lähdimme muutaman kaverin kanssa pakoon kaikkea hössötystä ja päädyimme kuraiseen, mutta rauhalliseen tunnelmaan Meikon ulkoilualueelle Kirkkonummelle.

Oli upea keli pienelle luontokävelylle ennen nuotiolle istumista ja päätettiin lähteä kiertämään pientä lenkkiä ulkomuistista. Keli oli hieno ja päivän rankkojen lumisateiden jälkeen lumivalkea maa valaisi koko tienoon. Märän syksyn jälkeen polku oli kyllä paikotellen hyvinkin mutainen, eikä lenkkareilla tai maastojuoksukengillä olisi varpaat pysyneet millään kuivina. Mukana ollut koira kuitenkin nautti täysin rinnoin saadessaan kirmata pitkän hihnan päässä yltä päältä mudassa.

Talvi yllätti telttailijat ja kunnon hanskat olivat tarpeen.

Taas kerran tuli kuitenkin osoitettua todeksi vanha totuus siitä, että kartta ja kompassi ovat korvaamattomat välineet pienelläkin metsälenkillä. Loppulenkin pienet summanmutikassa  tehdyt oikaisut johtivat meidät vain takaisin omille jäljillemme. Siitä eteenpäin loppumatka taittuikin sitten vanhaa tuttua reittiä pitkin, ilman uusia oikaisuyrityksiä.

Loppuilta kuluikin sitten maittavan päivällisen merkeissä nuotiolla istuskellen ja luonnon rauhasta nauttien. Valitettavasti syksyn runsaat sateet olivat kastelleet koko nuotiopaikan alueen syväksi mutavelliksi ja koiran kuivaaminen telttaan mennessä olikin odotettua huomattavasti suurempi operaatio.

Vanha kunnon muurikkapannu ei petä koskaan.

Seuraavana aamuna pois ajaessamme mietimme taas kerran, miten mukavaa on viettää rauhallinen nuotioilta poissa arjen kiireistä. Ennen kymmentä kotiin saapuessa ei normaalisti olisi juuri muuta ehtinyt tehdä, kuin ehkä juoda kupin kahvia ja lukea sanomalehteä. Nyt olimme jo aloittaneet päivän heräämällä teltasta järven rannalla ja kokkailemalla munakasta nuotion ääressä. Silti kotiin päästessä tuntuu siltä että koko viikonloppu on vielä edessä.

Kosteatkin puut syttyvät kunnon kiehisillä.

Mukavia luontohetkiä!

-Lauri